Mitä on larppaaminen?
Larppaamista voi kuvailla esimerkiksi interaktiiviseksi teatteriksi ilman yleisöä. Larpin tarinan rakentavat sen pelaajat ja pelinjohto yhdessä. Kukin pelaaja osallistuu larppiin eläytyen hahmoon, joka on fiktiivinen henkilö luonteenpiirteineen, motivaatioineen ja ihmissuhteineen.
Termi LARP syntyi alun perin lyhenteenä englannin kielen sanoista Live Action Role Playing. Nykyään sitä käytetään kuitenkin yleiskielisenä sanana: harrastus ja taidemuoto on larppaus tai larppaaminen.
Larppaamisen peruskäsite on larppi (tai peli): se viittaa samanaikaisesti sekä fiktioteokseen, joka voidaan pelata yhden tai useamman kerran, että yhteen toteutukseen eli pelautukseen tästä teoksesta. Pelien kestot vaihtelevat muutamista tunneista useampaan vuorokauteen; Suomessa tyypillisimpiä ovat viikonlopun mittaiset pelit, joissa pelitapahtuma kestää perjantai-illasta sunnuntain alkuiltapäivään, ja varsinaista peliaikaa (ns. ingame-aikaa) on koko lauantaipäivä.
Henkilö, joka larppaa, on larppaaja. Yksittäisen larpin kontekstissa larppaajaa, joka pelaa kyseisessä larpissa jotain hahmoa, kutsutaan pelaajaksi, ja pelin järjestäjiä pelinjohtajiksi tai kollektiivisesti pelinjohdoksi.
Larpissa pelaaja ottaa kuvitteellisen hahmon roolin. Pelin aikana pelaajat – hahmojensa rooleissa – vuorovaikuttavat toistensa kanssa ilman ennalta annettua käsikirjoitusta. Hahmoilla voi olla tavoitteita, joita ne tavoittelevat pelin aikana, tai ne voivat vain elää pätkän jokapäiväistä elämäänsä. Pelistä riippuen pelaaja voi saada hahmonsa pelinjohdolta hahmokirjoitelman eli hahmoprofiilin muodossa tai hän voi ideoida ja kirjoittaa hahmonsa itse.
Larppaaminen taiteen ja kulttuurin muotona
Taiteen ja kulttuurin näkökulmasta larppaaminen on esittävän taiteen osallistava muoto, joka yhdistelee teatteria, tarinankerrontaa, improvisaatiota, pukusuunnittelua ja maailmanrakennusta. Larppauksessa luodaan yhteisiä narratiiveja ja jaettuja kokemuksia, joissa tutkitaan ihmisten välisiä suhteita, sosiaalisia rakenteita, etiikkaa ja tunteita taiteen ja reflektoinnin keinoin. Larppaaminen ei ole pelkästään pelaamista, vaan nykyaikainen kulttuurin muoto ja kehittyvä taidemuoto, joka kontribuoi luovaan ilmaisuun, yhteisöjen rakentamiseen ja kulttuurilliseen dialogiin.
Nordic larp – pohjoismainen larppaus
Nordic larp eli pohjoismainen larppaus on kattotermi Norjan, Ruotsin, Tanskan ja Suomen yhteisille larppitraditioille. Pohjoismaista larppausta erottaa muusta maailmasta niiden kevyet säännöt sekä vahva painotus yhteiseen tarinankerrontaan. Pohjoismaisen larppauksen piirissä esiintyy paljon erilaisia pelityylejä, ja pohjoismaisissa larpeissa voidaan käsitellä raskaitakin aiheita.
Pohjoismainen itseorganisoitumisen yhteiskunnallinen traditio näkyy tavassa, jolla larppeja Pohjoismaissa järjestetään ja pelataan. Pohjoismaissa larppeja tuotetaan ja järjestetään yleensä vapaaehtoispohjalta voittoa tavoittelematta. Pelaajat osallistuvat larppeihin jakaen yhdessä vastuun tunnelmasta, tarinasta ja pelikokemuksesta.
Pohjoismaisen larppauksen sisällä on paljon erilaisia pelityylejä, joissa panostus asuihin, proppeihin ja lavastukseen vaihtelee runsaasti. Tarinaa, draamaa ja tunnelmaa pidetään suuressa arvossa. Peleissä, joissa esiintyy hahmojen välistä konfliktia, häviäminen ja voittaminen nähdään yleensä pikemminkin välineinä tarinan ja draaman rakentamiseen kuin pelaajien välisenä kilpailuna. Sääntöjä on vähän, jos lainkaan, ja ne on yleensä suunniteltu rikkomaan immersiota niin vähän kuin mahdollista. Hahmoja kuvaillaan luonteenpiirteiden, taustan ja motivaation kautta ilman numeerisia kyky- tai taitotasoja.
Pohjoismainen larppi voi olla osallistujilleen hyvin merkityksellinen kokemus. Raskaita aiheita käsitellään eri pelityylien ja genrejen kautta, mutta tämä ei ole pohjoismaisille peleille mitenkään universaalia.
Tämä osio on lyhennetty ja käännetty Nordic larp -sivustolta.
Suomalaisen larppaamisen erityispiirteitä
Suomalainen larppaaminen ei ole samalla tavoin vakiintunut termi kuin Nordic larp. Pohjoismaisen larppaamisen keskeiset piirteet, kuten immersio, yhteistyö ja taiteellinen näkemys, kuvaavat yleensä hyvin myös suomalaista tapaa larpata. Suomalaisista larpeista löytyy kuitenkin tiettyjä erityispiirteitä, jotka ovat erityisen tyypillisiä juuri Suomen larppiskenessä:
Tarinavetoisuus. Tyypillinen suomalainen larppi ei ole avoin hiekkalaatikko, jossa pelaajat luovat oman tarinansa. Sen sijaan pelaajat luovat tarinan yhdessä perustuen perusteellisempaan pelinjohdon tuottamaan materiaaliin kuin pohjoismaisissa larpeissa yleensä. Näiden rajojen sisällä pelaajat voivat viedä tarinaansa ja kokemustaan vapaasti haluamiinsa suuntiin. Suomalaisissa larpeissa on usein runsaasti etukäteen pohjustettuja juonia ja hahmojen välisiä suhteita (joita kutsutaan myös kontakteiksi). Ne risteävät toistensa kanssa muodostaen yhdessä tarinan kokonaisuuden ja kuljettaen sitä eteenpäin. Hahmoilla on yleensä ulottuvillaan useita vaihtoehtoisia tapoja tavoitteidensa saavuttamiseen, ja hahmokohtaisilla juonilla ja kontakteilla ei ole etukäteen kirjoitettuja lopputulemia – pelaajat päättävät, mihin suuntaan niitä vievät.
Hahmot. Kukin pelaaja saa etukäteen kirjoitetun monisyisen hahmon jolla on yksilöllinen historia, tarina, juonia ja ihmissuhteita. Hahmot jaetaan pelaajille perustuen kyselyyn, johon vastaamalla pelaajat kertovat toiveistaan koskien hahmoa, juonia, kontakteja ja pelikokemusta ylipäätään. Tyypillisesti pelaajat eivät itse ideoi tai suunnittele hahmoilleen etukäteen kontakteja tai juonia – nämä tulevat pelinjohdolta. Hahmoon, juoniin ja kontakteihin voidaan yleensä tehdä tarvittaessa pieniä muutoksia pelaajan mieltymysten perusteella, mutta suomalaisissa peleissä pelaajien luotetaan pelaavan hahmoaan ja sen juonia sellaisena kun se on annettu. Pelin aikana sen sijaan on täysin mahdollista ja jopa suotavaa muodostaa uusia hahmolle uusia ihmissuhteita ja muita kontakteja.
Tunteet. Monet suomalaiset larpit pyrkivät herättämään pelaajissaan voimakkaita tunteita asettamalla nämä toisen henkilön saappaisiin elämään tämän elämää ja kokemaan tämän ilot ja surut. Pelaajia rohkaistaan maksimoimaan draamaa, itkemään hahmojensa suruille, huutamaan kun hahmot ovat vihaisia ja nauramaan kun nämä ovat iloisia.
Pelaajan rooli. Suomalaiset larpit nojaavat vahvasti siihen, että pelaajat osallistuvat aktiivisesti ja kunnioittavalla tavalla. Pelaajien odotetaan opettelevan hahmoprofiilinsa pääkohdat ja kunnioittavan juonia jotka heille on annettu – mutta myös tekemään hahmoistaan omannäköisiään ja tuomaan nämä eloon tavalla joka on heille itselleen mukava ja toimiva.
Pelaajia rohkaistaan painokkaasti olemaan ennen peliä yhteydessä niihin pelaajiin, joiden kanssa näillä on kontakti, ja syventämään kontaktia entisestään. Oli kyseessä sitten romanssi, ystävyys tai vaikka opettaja-oppilassuhde, pelaajien on suotavaa keskustella etukäteen siitä mitä he juuri tältä kontaktilta odottavat ja mitkä heidän rajansa ovat.
Salaisuudet. Yllätykset ja salaisuudet ovat tyypillisiä suomalaisen larpin rakennuspalikoita. Kullakin hahmolla voi olla sellaista informaatiota, mitä muilla hahmoilla ei ole. Tarina on rakennettu avautumaan pala palalta, ja mysteerit ja järisyttävät paljastukset on tarkoitettu tuottamaan pelisisältöä koko pelin ajalle.
Täysin ingame. Pelaajat eläytyvät hahmoihinsa ja elävät näiden elämää koko pelin ajan. Suomalaiseen pelityyliin eivät yleensä kuulu tauot pelissä eikä kohtausrakenne. Pelimaailman ulkopuolinen ns. offgame-puuhastelu ja -keskustelu pyritään pitämään minimissä ja rajoittamaan pelipaikan offgame-alueille. Turvallisuuden kannalta tarpeellinen offgame-keskustelu esimerkiksi pelaajien rajoista on kuitenkin aina sallittua ja suotavaa. Usein peleissä on jokin sellainen merkki, joka kertoo peliajan lähestyvän loppuaan, jotta pelaajilla on tilaisuus pelata loppuun haluamansa keskeneräiset juonet.
Sivun sisältö on käännetty mukaillen Odysseus-larpin kotisivuilta tekijän luvalla.