Eletään vuotta 1984 New Yorkissa. On kesä ja pirun kuuma. Helle on jatkunut jo viikkoja. Ainoa mitä pystyy tekemään on hikoilla. Hikoilla ja juoda. Kaupunkisota riehuu kaduilla ja ruumiissaldo mitataan joka ilta painotonneissa. Jotenkin, kaikesta tuosta, huumepomo Melz on onnistunut pesemään kätensä. Vaikka hän pitää hallussaan koko keskus-Nykin huumebisneksiä ei kukaan ole saanut häntä ikinä nalkkiin. Ei virkavalta eikä virkaveljet. Tämä johtuu osittain siitä että hän pitää asuinpaikkanaan kirjaimellisesti maanalaista huumemestaa ja linnoitusta, johon ei ole pääsyä ilman erittäin hyvää syytä. Tätä maanalaista paratiisia kutsutaan ytimekkäästi Luolaksi.
Ja sitä se oli. Luola oli vihonviimeinen rotankolo. Paikka jossa bailataan, ryypätään, piikitetään ja naitetaan. Tässä maailmassa ei ole mitään mitä ei oltaisi jo Luolassa nähty. Aseet, huumeet, huorat ja murhat. Kaikkea saa kunhan rahaa ja sitäkin tärkeämpää, mainetta, löytyy. Luola ostaa, myy, vaihtaa ja varastaa kaikkea ilman ulkopuolisia vaikutteita, sillä Luolassa ei normaalit kysynnän ja tarjonnan lait enää päde. Hinta riippuu ostajan ulkonäöstä, promillemäärästä ja tuulensuunnasta. Ja sitten... eräänä päivänä, jolloin Luolassa oleltiin aivan muina miehinä...
Pelissä on siis kysymys elämästä, tarkemmin ottaen sen pimeästä puolesta. Huumeita, viinaa, angstia ja henkistä helvettiä. Pelin on tarkoitus olla synkkä, pimeä ja epätoivoinen kuvaus alamaailmasta. Samaan aikaan kuitenkin peli on hirveää bilettämistä. Onhan sen kaiken synkkyyden keskeltä jostain löydettävä jokin syy, miksi iloita.
Pelissä käytetään leffamaisia taistelusääntöjä, ei fyysistä kontaktia. Ikäraja 15. Pelaajia toivoisimme tulevan 30+