Ruusunpunaiset valonsäteet, jotka yhä viipyilevät taivaanrannassa kuin päivän kuolinkamppailu yön voittoisan sorron alla; lyhdykköjen tulet jotka heittävät tummanpunaiset valoläikkänsä mailleenmenijän viimeiseen loistoon; raskaat käärinliinat jotka näkymätön käsi vetää Idän syvyyksistä; kaikki ne jäljittelevät monimutkaisia tunteita, jotka kamppailevat ihmissydämessä elämän juhlahetkinä.
Vietetään iltapäivää kartanossa. Bretagnen laaksoisilla mailla, herran vuonna 1886. On kevät, kostea nurmi hohkaa usvaa, ja koko maailma täyttyy varjoista, valtavista kontrasteista. Samettisia helmoja, silkkisukkia, tarkoin solmittuja solmioita ja avioliittoja. Puhe on hiljaista, sanailu hillittyä. Jokainen puolitotuus käärittynä korulauseiden kirjavaan lahjapaperiin. Ikä painaa miesten otsilla, naisten poskilta on pois puhallettu hienoinkin puna. Tumman viinin värit raskaissa laahuksissa, vaalea samppanja virtaa laseihin ja sikarien savu peittää alleen tyhjät katseet.
Tunnelmapainotteinen ja tummasävyinen 40 hengen peli, jossa joitakin historiallisia hahmoja.