Kievarin hämärä kietoi asiakkaat hellävaroen viittaansa ja kätki heidän kasvonpiirteensä toisilta. Sali oli suuri ja hämyisä, valoa toivat vain pari ikkunaa ja sytytetyt kynttilät. Tämä sopi hyvin hieman salaperäisemmillekin puuhille – kaikki kievarin asiakkaat kun eivät halunneet tehdä asioitaan jokaisen läsnäolijan tiettäväksi. Nämä olivat tavallista levottomampia aikoja. Maantierosvot, sudet, pimeyden olennot ja, mikä pahinta, veronkantajat, vaanivat pahaa-aavistamatonta matkalaista. Kievarissa nämä huolet saattoi kuitenkin heittää hetkeksi syrjään ja nauttia kaikessa rauhassa maukkaasta ruoasta, kuohuvasta oluesta sekä kodikkaan mukavasta majoituksesta.
Pieni joukkio tuoreita seikkailijoita oli matkannut jo useamman päivän Pohjoistietä pitkin kohti etelää ja lähestyi nyt viimein kievaria. He olivat kuulleet paikasta paljon tarinoita – niinpä sekä heidän mielialansa että odotuksensa olivat korkealla. “Seikkailut saavat alkunsa juurikin tämänkaltaisissa paikoissa!” Tanin sanoi, tutkastellen kievarin julkisivua hyväksyvästi. Sitten hän astui ystävineen sisään kievarin ovesta ja antoi salin lämmön, äänien ja tuoksujen virran tulvia ylitseen.
Halajaako mielesi tunnelmallista turinointia bardien laulua ja soittoa kuunnellessa vai vetääkö veresi ennemmin rehvakkaaseen rehentelyyn toisten tosimiesten ja -naisten kanssa, olutkolpakoiden kolahtaessa pöytään kerta toisensa perään? Molempia on tarjolla Kultaisen kolmikärjen kievarissa, eikä hauskuus todellakaan tähän lopu.
Kievari avaa ovensa perjantai-iltana – tule siis kanssamme nauttimaan talon vilskeestä ja vilinästä yön yli, aina lauantai-iltaan asti. Voit levätä matkan rasituksista ja yöpyä kievarin mukavissa makuusaleissa, mutta ei mikään estä sinua tulemasta vasta lauantaina viettämään vapaapäivääsi mukavassa seurassa, kievarin hyvän ruoan ja juoman parissa. Tule avoimin mielin, sillä koskaan ei voi tietää, missä jännittävä seikkailu vain odottaa löytäjäänsä!