Yli kuukausi siitä kun kulkutauti saapui kylään. Sen kosketus on levinnyt jokaiseen kotiin. Oli se kosketus sitten epätoivo, tuntemattoman kammo, läheisen menetyksen suru, pelko tartunnasta tai tauti itse.
Parannusta ei ole löytynyt ja kylä on asetettu tsaarin sotilaiden toimesta ensin saartoon ja sen jälkeen kylä on myös jaettu osiin, jotka on eristetty toisistaan. Tsaarin miehet, oppineet, lääkärit ja sotilaat ovat tulleet ottamaan ohjat tilanteesta, vaikka suurin osa kyläläisistä kaihtaa heitä kuin kulkutautia konsanaan. Tunteet kiristyvät entisestään kun kaikilla on eriäviä mielipiteitä tilanteen ratkaisuun, toinen toistaan tuhoisampia, ja pelko juurtuu syvempään yhteisön keskellä. Se pelko repii yhteyksiä rikki ja saa naapurit epäilemään toisiaan.
Kuinka moni heräisi enää aamulla? Mihin olisi naapurin poika kadonnut yön aikana? Miten parantaa kulkutaudin haavaumat pois kylänne perustuksista?